10. toukokuuta 2015

# Mekko ei oo mun juttu

Oon niin kyllästynyt omaan tyyliini. Tai no, en omaan tyyliini varsinaisesti vaan siihen miten vaatekaapistani löytyy niin paljon vaatteita jotka eivät vain sovi mulle. En vain osaa käyttää niitä niin ihania kuin ne ovatkin. Olen myös kyllästynyt siihen, miten yritän liikaa näyttää muilta en itseltäni. Boom. En ole koskaan sanonut tätä edes itselleni ääneen. Laitetaan kaikki tiskiin samantien. 

Mun oli tarkoitus tänään pukea mekko, stailata se kivasti ja ottaa kivat asukuvat. Puhuinkin jo aikaisemmin siitä, miten olin aikeissa laittaa mekon Indiedaysin blogigaalaan mutta päädyinkin aivan muuhun. Halusin laittaa mekon, koska.. no se on gaala ja... koska MUILLAKIN ON. Onneksi tulin järkiini ja päädyin valitsemaan parhaimman asun joka mulla on ollut pitkään aikaan. Kokeilin tänään taas vaatekaappini kahta mustaa mekkoa ( samoja joita ajattelin gaalaankin) ja katselin itseäni peilistä ja tajusin, että mekko ei oo mun juttu. Se ei vain ole. Miksi aina kokeilen ja ostan niitä ajatellen että tämä on niin ihana vaikka pääni sisällä tyyppi takoo et haloo SÄ ET KÄYTÄ SITÄ KUITENKAAN KOSKAAN. Heitin kaikki omistamani mekot ( 4 ) kirppiskasaan ja taakka putosi sydämeltä. Vaihdoin T-paidan päälle. No pants are the best pants ja ajattelin että tänään ei asukuvia ja avasin sipsipussin. Siellä sataa anyway. Tänään chillataan. 


Oon työstänyt omaa tyyliäni siitä saakka kun aloitin blogini seitsemän vuotta sitten. Tyyli ei tule koskaan valmiiksi - sanotaan - mutta oon ehkä vihdoinkin alkanut ymmärtää mikä on oikeasti - ihan oikeasti- se mun juttu. Ostan liian paljon vaatteita sen vuoksi miten kivalta ne näyttävät ajattelematta sitä, sopivatko ne vaatekaappini muun sisällön kanssa yhteen ollenkaan. Saatika sopivatko ne mulle ylipäätään. 

Haaveilen usein tietynlaisista vaatteista luvattoman paljon ( kuten cut out bootsit, slip onit, adidas originalsin about kaikki, revityt boyfriendit (jotka mulla itseasiassa onkin jo!) ) kuitenkaan koskaan ostamatta niitä vaikka TIEDÄN, että käyttäisin ne atomeiksi asti. Ajattelen aina, ettei ne oo mun juttu vaikka TIEDÄN että ne just on. En ymmärrä miten vaikeaa on käsittää, että en ole mekko olen housu ja yritän aina pukea itseni vaatteisiin jotka sopivat muille ei mulle. 

Mulla on ollut perusteellinen vaatekaapin siivous ja tyhjennys menossa. Kaikki joita en ole käyttänyt aikoihin saavat lähteä ja vaatekaappiini jää vain ne helmet. Yritän nyt miettiä ostokseni tarkasti. Kysyä aina itseltäni, että käyttäisinkö tätä vielä vuoden päästäkin... entä kolmen? Tiedän esimerkiksi, että tulen käyttämään Dr Denimeitä, raitapaitoja ja flanuja vielä vuodenkin päästä. Kolmenkin.

Minkälaisia tyyliongelmia teiltä löytyy? Oletteko koskaan painineet samojen ongelmien kanssa kuin minä nyt. Minkälaisissa vaatteissa tunnet itsesi paremmaksi versioksi omasta itsestäsi? 

4 kommenttia:

  1. Oih, miten tuttua! Ruudun tälläpuolella on myös painittu tyyliongelmia ja pursuavien vaatekaappien kanssa.
    Minun tyyliäni selkiytty vaatteista luopuminen Project 333 - ajatteluun hurahtamisen myötä. 33 vaatetta ja asustetta aina 3 kuukauden jaksosksi. P333 on haastanut mut ajattelemaan todella innovatiivisesti omaa pukeutumistani ja sitä kautta mä olen päätynyt harkiten hankkimaan sellaisen vaatevaraston joka on todella mun näköinen ja johon kuuluvia vaateyksilöitä tulee todella pidettyä.

    Rohkeasti vaan valikoimaan juuri ne vaatteet jotka omalta tuntuvat.Siitä se oma tyyli lähtee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuinka hyvä ajatus! Mun selkeesti täytyy kokeilla tuota!

      Poista
    2. Internetaikakaudessa ihanaa on se, että netti on pullollaan hyviä inspiraatioita ja P333 teeman ympärillä pyöriviä vinkkejä <3

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta! Mä oon vasta viime vuosina alkanut oppia sitä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa, sitä voi vaan katsella ja sitten jatkaa elämäänsä. Tämä pätee ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin, mutta myös vaatteisiin. :D Olen luopunut ihan hirveästä määrästä vaatetta aina kun käyn läpi vaatekaappia. Talvella myin parille kaverille n. puolet vaatekaappini sisällöstä ja huomasin samalla, että joka kerta on yhä helpompi luopua yhä useammista vaatekappaleista. Mietin usein sitä, että ostaisinko kyseisen vaatteen jos näkisin sen nyt kaupassa. Hyvänä nyrkkisääntönä on se, että niistä vaatteista voi luopua joita ei ole pitänyt puoleen vuoteen (pois lukien juhlamekot ja muut juhlavaatteet joita käytän ihan tarkoituksella muutaman kerran vuodessa). Monet muut ilmeisesti heittävät pois mitä eivät ole käyttäneet kolmeen kuukauteen mutta se tuntuu itselleni liian lyhyeltä ajalta etenkin kun vuodenaikojen vaihtelutkin pitää ottaa huomioon. Mä oon yrittänyt pitää mielessä sen, että mitä useammasta vaatekappaleesta luovun, sitä enemmän mun kaapissa on tilaa sellaisille vaatteille jotka on oikeasti mun tyylisiä ja joita rakastan ja käytän! :) Niistä luovutuista vaatteista voi myös olla paljon iloa jollekin toiselle. ♥

    VastaaPoista

Nakkaa kommentti! (auts, ei noin kovaa :-D)