22. huhtikuuta 2015

# Tämä on vuosi nolla, tähän se päättyy ja alkaa

 Mulle tapahtui viime viikonloppuna kolme suurta asiaa. 1. Egotrippi 2. Tavastia 3. Sen luokan migreeni että Naomin täytyi soittaa ambulanssi. Käytiin pikkusiskon kanssa katsomassa Egotrippiä Tavastialla ja loppuviikonloppu menikin sängyn pohjalla pää pyörällä. Lauantai meni aivan totaalisesti ohi ja sunnuntainakin olin vielä vähän muissa maailmoissa. Tekisi mieli kirjoittaa, että se kaikki oli kuitenkin keikan arvoista  mut ei helvetti se oli aivan hirveetä painajaista koko päivä. MUTTA KEIKKA OLI JOKATAPAUKSESSA AIVAN MIELETÖN. 

 Näin bändin tosiaan ensimmäistä kertaa ja Tavastia oli myös mulle eka kerta mikä on aivan käsittämätöntä siihen nähden, että täällä stadissa on tullut jo muutama vuosi asuttua. Ymmärrän nyt täysin miksi Tavastiassa on SE JOKIN. Oltiin Piian kanssa eturivissä ja se yhteys bändin kanssa oli jotain käsittämätöntä. Biisit, jotka on todella tärkeitä, menevät suoraan sydämeen, olivat aivan siinä, just sun vieressä. Siinä, kun katsoit ylös ne olivat. Kosketuksen päässä. 

Egotrippi soitti parhaimmistoa vanhemmilta albumeilta ja uuden Vuosi Nolla albumin kokonaisuudessaan. Uusimmasta albumista on tullut mulle todella, todella, melkein henkilökohtaisen tärkeä. Kun ensimmäinen sinkku "Uusi Aamu" tuli juuri sinä tärkeänä aamuna kun minä irtisanottu onneton olin menossa ensimmäiseen uuteen työhaastatteluun itkin ja nauroin ja mietin, että miten, miten tämä tuli juuri nyt. Juuri oikeaan aikaan. Voin käsi sydämellä sanoa, että juuri kyseinen biisi on auttanut mua jaksamaan koko työnhaku rumban läpi. 

En kuuntele hirveästi suomenkielistä musiikkia. Egotrippi on ainoita jonka melkeinpä koko tuotanto osuu ja uppoaa. Uuden albumin myötä tunne siitä, että mun on vain PAKKO kuulla nämä laulut livenä kasvoi ja kun Tavastialle julkaistiin keikkapäivä ostin lipun heti. Varmasti menen katsomaan vielä useammankin kerran. 

Uudelta levyltä löytyy myös mun suurin suosikki kappale "Toinen Muistutus" joka viimeinkin vähän menevämpänä versiona päätyi levylle. Se on biisi jota kuuntelen aina kun jokin menee päin helvettiä ja en voi kuin hymyillä. Kuunnelkaa se! Samaten  vähän vanhempi biisi "Maailmanloppua odotellessa"! Ihan... en voi ees sanoa mitään... Nämä biisit uppoaa syvälle. Musiikki on niin helvetin ihana asia. En tiedä miten selviäisin ilman. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nakkaa kommentti! (auts, ei noin kovaa :-D)