18. tammikuuta 2015

# Mitä tapahtuu kun menettää työnsä?



Kohta kolmen vuoden ajan oon nauttinut rakkaasta työstäni Seppälässä. Muutama päivä sitten tapahtui kuitenkin se pahin, jota olen odotellut jo muutaman kuukauden ajan. YT-neuvotteluiden johdosta työpaikkani suljetaan lopullisesti. Tuntuu siltä, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Kymmenen kertaa peräjälkeen. Seppälä sulkee siis monia suomen myymälöitä, ketju ei ole kokonaan sulkemassa oviaan. 

Oon aina ollut positiivinen ihminen. Ajattelen kaikkea positiivisesti ja yritän nostattaa negatiivisuuden kuoppaan pudonneita ihmisiä ylemmäs. Nyt on hankalaa, koska itse keikun siinä negatiivisuuden ja positiivisuuden rajamailla. Tuntuu, että nyt ollaan lähellä. Kuopan pohjalle ei ole pitkä matka. Kuitenkin se, etten ole yksin tässä tilanteesta on saanut mut toipumaan super nopeasti. Kiitos kuuluu maailman parhaimmalle työporukalle. Se, että me ollaan kaikki samassa veneessä ja tsempataan toisiamme auttaa jaksamaan. Ehkä myös se, että oon koko ajan alitajunnassani tajunnut, että näin tapahtuu, auttoi. Tietämätömyys on kuitenkin syönyt ihmistä. Viime kuukaudet olen vai miettinyt mitä tapahtuu, koska tapahtuu, voisiko jotain jo tapahtua ja nyt, oon valmis mihin vain. 

Tällaisessa tilanteessa on aina helpoin laittaa verhot kiinni ja maata sängyssä kolme viikkoa putkeen. Mä viskasin ajatuksen nurkkaan ja aloin heti kirjoittamaan työhakemuksia. Nyt oon käynyt jo yhdessä työhaastattelussa ja seuraavaan olen menossa ensi viikolla. En aio luovuttaa. 


Tajusin, ettei työpaikan menetys ole kuolemantuomio. Töitä on aina tarjolla tekevälle. Masistelu johtaa usein huonoihin lopputuloksiin ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Nyt on aika kääntää sivua. Tehdä jotain uutta. Jotain ihan muuta. Ajattelin, että jos pahin tapahtuu se on merkki jostakin paremmasta. Se tapahtui ja nyt on aika juosta eteenpäin.

Seppälä on antanut työpaikkana mulle hyvän pohjan. Seppälä on ollut mun ensimmäinen oikea työpaikka. Aloitin harjoittelijana, lopetan apulaispäällikkönä. En voi kuin kiittää siitä kaikesta mitä tämä työpaikka ja kaikki ihanat työkaverini ovat mulle antaneet. Muistan Seppälää aina lämmöllä. Muoti on aina ollut suurena osana elämässäni ja viime kuukausien aikana musta on tuntunut siltä, että oon menettänyt oman tyylini kokonaan. Tuntuu, että olen kadottanut itseni. Nyt mulla on mahdollisuus saada itseni takaisin.


Haluan myös sanoa, että älkää koskaan, ikinä, luovuttako. Ikinä. Vaikka tuntuu, ettei pääse ylös, yrittäkää ja yrittäkää ja kohta huomaatte, että olette kävelleet jo pitkään eteenpäin. Hyviä asioita tapahtuu kun jaksaa uskoa itseensä. TÄRKEINTÄ on AINA uskoa itseensä. Täytyy antaa menneen jäädä ja keskittyä tulevaisuuteen. Jaksaa uskoa ja tsempata itseään sekä muita. Mä en aio jäädä paikoilleen vaan antaa palaa. 

12 kommenttia:

  1. Ai kamala, oon tosi pahoillani :( Mutta varmasti töitä löydät jossain vaiheessa! Meinaatko yrittää johonkin toiseen vaateliikkeeseen vai kuis? Mut tsemppiä paljon!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaateliikkeisiin on niin rajoitettu määrä paikkoja tarjolla joten oon avoin kaiken suhteen. Tärkeintä mulle tällä hetkellä on se etten jäisi työttömäksi ja oon valmis mihin vaan :--) kiitos <3

      Poista
  2. hieno postaus! :) tsemppiä sulle työnhakuun!

    VastaaPoista
  3. Täälä kohtalotoveri Tampereelta. Kangasalan myymälässä oon ollu mp2 ja sama tuomio saatiin tossa joulun jälkeen. Kyllähän mä tän arvasin, mut aikamoinen isku se silti oli.. Eipä tässä auta kun kattella jos jotain kivoja paikkoja aukeis niin hakemusta vaan meneen. Pakko sanoo, että toisaalta kyllä mielelläni lähden muualle. Tää on koko homma vähän huonosti hoidettu noin niinkun tiedottamisen puolesta, kun lehdet tietää asioita ennen meitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollu vähän samat fiilikset. Varsinkin muualle lähdöstä. Tsemppiä!! Me selvitään tästä <3

      Poista
    2. Todellakin selvitään, tsempit sinnekkin! <3

      Poista
  4. Ihana! ♡ Tsemppiä työnhakuun, oon ihan varma, että sulle aukenee vielä jotain vielä parempaa (ja myös teille muille työpaikan menettäneille) :)

    VastaaPoista
  5. kyllä me pärjätään :--)
    -oona

    VastaaPoista
  6. Oikea asenne, kyllä tekevälle töitä löytyy, kun vaan jaksaa etsiä ja on todella avoin kaikelle! Ja varmasti sun elämänasenne ja se positiivisuus on sellanen valtti mikä ajaa monen muun hakijan edelle. Työnantajat hakee kuitenkin usein sellasta, joka sopii porukkaan ja on ihmisenä hyvä tyyppi - kokemus ja paperit on toissijasia vaikka toki en niitteenkää arvoa vähättele. Aina kun jokin ovi sulkeutuu, niin samalla avautuu toinen. Ite yritän monessa asiassa uskotella et jos joku ei mee ihan niinku ite tahtois niin se on vaan merkki siittä että sen ei kuulukaan mennä niin, että jokin uus odottaa. Tsemppiä työnhakuun!

    VastaaPoista

Nakkaa kommentti! (auts, ei noin kovaa :-D)